Kia, Jenni ja Alisa - Taitaja 2013 |
Heips ! Täällä kirjoittelee Kia, ja ajattelin jakaa vähän viime vuoden fiiliksiä, ja sitä, mitä päällimmäisenä jäi käteen. Eli viime vuoden taitaja kuten Alisakin. Mä tulin viime vuonna tähän taitajakelkkaan ihan loppuvaiheilla, eli olin suurimman osan ajasta ihan pihalla siitä, mitä mun pitää tehdä, mitä nyt tapahtuu, miksi stressaa näin paljon, onko oikeasti näin kiire ja miten ihmeessä me saadaan tää valmiiksi, siis puoli tuntia, ootsä tosissas ?
Me lähettiin koululta hyvillä fiiliksillä kukonlaulun aikaan, ja heti kun oltiin päästy semien pitopaikkaan, Salpaukseen, ja vähän saatu syötyä aamupalaa ja pakotettu itsemme kunnolla vireiksi ja käyntiin kahvin avulla, alkoi työskentely. Tehtävä lyötiin eteen, ja meidät suljettiin eristyksiin kahden valvojan kanssa tekemään sitä. Se oli itse asiassa aika huvittavaa. Jos oli minkäänlaista tarvetta poistua siitä kopista, piti toisen valvojan tulla mukaan. Meille annettiin kyniä, paperia, tietokone ja muistitikku, eikä oikeastaan paljon muuta, ja niillä oli pärjättävä.
Aika meni yllättävän nopeasti, kun sitä ideaa alkoi naputtelemaan koneelle. Meillä kävi sinänsä hyvä tuuri, sillä pystyttiin käyttämään valmennuksissa kehiteltyä ideaa, eikä siihen tarvinnut tehdä suuria muutoksia, pieniä lisäyksiä ja loppuhiomisia. Sillä sen suunnitelman oli oltava täydellinen !!
Erinomaisena pakansekoittajana toimi myös Pikataival. Lyhyt tehtävä, joka ei liity pääideaan millään tavalla.
"Unohtakaa kaikki mitä ajattelitte minuutti sitten. Tämä tässä on jumppapallo, markkinoikaa sitä!"
Selvä. Ja tottakai tää osui juuri siihen kriittisimpään kohtaan. Taloushallinto-osuuteen. Meillä ei ollut taloushallinnon ihmistä mukana, eikä siitäkään järin apua ollut, että ruokkiksella vaihtuneet valvojat alkoivat osoittelemaan meidän töitä, ja jouduttiin tarkistamaan kaikki uudelleen.
No, ruoka siellä oli muistaakseni ihan syömäkelpoista. Ja kahvi ilmaista!
Kun ne kaikki osa-alueet sitten oli valmiina, tehtiin vielä loppupresentaatio. Mitä kirjoitetaan, mitä kerrotaan suullisesti, ja mitä jätetään pois. Miten me saadaan tästä mahdollisimman edustava ja haluttu tuote/palvelu ? Ja sitten se esitettiin. Viisi minuuttia, kerro mitä ehdit ja loppu saa jäädä. Ja sen kiireen huomasi kyllä kaikista esiintyjistä. Kun viimeinen minuutti ilmoitettiin, alkoi puhetahti huomattavasti kiihtyä ja huoneeseen tuli yllättäen lämmin.
Ja sitten se pahin stressi oli ohi. Pidempi tauko tuomareiden miettiessä, ja enää vain jännitys siitä, miten käy. Ja niinhän siinä kävi, ettei sitä voinut vaan jättää yhteen vuoteen. Meidän joukkue tuli toiseksi! Silti tyytyväisinä sijoituksesta, vaikkei finaaliin asti mentykään, lähdettiin kotia kohti, ja bussissa koko päivän kestänyt stressi ja kiire iski takaisin väsymyksenä. Ja kun lopulta oltiin kotona, mä vaan kaaduin sänkyyn ja taisin maata siinä ehkä minuutin, ennen nukahtamista. Kaiken kaikkiaan mulla oli ihan mahtava päivä, enkä jättänyt väliin mahdollisuutta kokea sitä uudestaan!
Kuvat koulun sivuilta |
Kia